Aikido!

Ihan ens alkuun haluun sanoa että voi kylläpä tän postauksen julkaseminen on ollu vaikeeta... En oo halunnu päästää siitä irti, en niin millään. Aikidosta on tullu jotenkin tosi oleellinen osa mun elämää täällä; odotan aina että pääsen treeneihin ja suunnittelen muut vapaa-ajan menot aikidon ympärille. 

Itse asiassa voisinkin laittaa mun työjärjestyksen tähän! Piirtelin sen selkeyttämään mun omaa ajattelua ja samalla se on helppo laittaa eteenpäin jos tarttee sopia treffejä kavereitten kanssa tms. :) 

Siinä näkyy kaikki oleellinen :D ...paitsi sunnuntain treenit ;) 

Mutta nyt takaisin asiaan, mun mahtavaan uuteen harrastukseen! 

(Jos et oo kuullu vielä mitään ja haluat tietää, niin voit käydä lukemassa "Harrastamaan?" postauksen, niin oot nähnyt jo jotain :3 )

Meiän dojo sijaitsee siis reilun neljän kilsan päässä AnTalta ja reilun kolmen kilsan päässä mun asunnolta. Se on sellanen koulu, josta Aikidojo Haarlem on saanu jumppasalin lainaan. Ei huono. Ainoo vaan että matot pitää aina laittaa perjantaina ja ottaa pois treeniviikonlopun jälkeen; extra habatreenit, mut se menee nopeesti ku yhessä tekee :D

Tyypillistä minua?

 Pieter, joka mun mielestä muistuttaa erehdyttävästi Colin Firthiä, sanoi kamera kädessä että "nyt katot sit tänne päin, mut et hymyile". Zultán, joka kerto mulle mikä on perusasento aikidossa, vastas että "se hymyilee kuitenkin" ja rupes tanssimaan ja virnuilemaan imitoiden selvästi mua :D Eipä siinä voinu muuta ku nauraa ja tuloksena yllä oleva kuva...

Vas. Unkarista kotoisin oleva Zultán, joka opetti meitä sunnuntain tunnilla.

Asun löytyminen olikin oikee onnen kantamoinen! :D 

Danny (joka on töissä siellä konsertti-paikassa) oli joskus ostanu ittelleen jo valmiiks vähän liian pienen puvun ja sit vielä pessy sen 90 asteessa, niin eipä ihme että oli vähän nafti. Danny oli sit ostanu ittelleen isomman ja halus antaa ton mulle! Tosin meikäläiselle se on vähän liian iso, varsinkin toi takki, mut joka tapauksessa oon iloinen että sain sen ja oon nyt ulkonäöllisestikin osa porukkaa :3 

Taisinkin mainita että viime perjantaina (eli 30.9., tänään tartti jäädä töihin) oli erityisen kivaa; vietettiin sillon treenien jälkeen Louisonin läksiäisiä, kun se muuttaa Laosiin tyttöystävän luo. Nostettiin malja, syötiin sushia ja höpöteltiin kaikkea kivaa ja tietty naurettiin! Okei, mä myös onnistuin tiputtamaan ja hajottamaan mun sushin yhteiseen soija-kippoon, mut sit joku vaan sano että "kiva että tunnet olos jo noin kotoisaks" :D

Sinne tuli myös mulle uus ihminen, joka oli pitäny paussia aikidosta, mut päättikin nyt alottaa uudestaan! Galen, jolle annoin lempinimen Kevin, oli erityisen taitava suomen ääntämisessä ("hyvää yötä", joka on yleensä ihan hirvee sanamonsteri ulkomaalaisille) ja lupasin opettaa sille lisääkin :D Galen puolestaan lupas näyttää mulle opiskelijakaupunki Leideniä kun meen sinnekin käymään!

...nyt on poker-face, mut käsien pitäis olla vähän eri tavalla :D Pikku hiljaa!

Meiän sensei Martin on ihan huippu tyyppi! Okei, kaikki nää aikidokamut on enemmän tai vähemmän huippuja, mut ihailen Martinia todella :) 

Ensinnäkin, tykkään Martinin opetusmetodeista, asenteesta, huumorintajusta ja ihan myös luonteesta, mitä nyt oon sitä vähän ehtinyt näkemään. Mulla onkin yks hauska juttu kerrottavana siitä, mitä edellä mainittu tietää Suomesta: 

(Maanantai 19.9. kun laitettiin mattoja pinoon jumppasalin lattialta.)

"Heei, mähän tiedän yhen joululaulun joka on suomeksi!"

"Minkä niistä?", kysyin innostuneena.

"En muista nimeä tai osaa sanoja, mut mun kaks vuotias tytär vaan ihastu siihen täysin kun löydettiin se Youtubesta. Nyt oon yrittänyt löytää sen sanoihin merkityksiä, mutten oo onnistunut."

"Voisiks sä hyräillä sitä vähän?" pyysin, ja Martin hyräili:

"Tramp tramp, tramp tramp, tramppadamppa tramp tramp..." ja heti välähti

"AAAAAA, tip tap!! Soihdut sammuu!"

"Jooo, se se on!"

Siinä sit naureskeltiin suomalaista joululaulua, joka oli päätyny hollantilaisen taaperon korviin! Lupasin kääntää joskus sen englanniksi ja voi kun mulla on aina kotoisa olo jos Martin hyräilee tonttulaulua :D

Martin oli ottanu salakuvina tän kuvakollaasin maanantaina ja lähetti sen mulle viestinä facebookissa. Harjoteltiin Louisonin (joka on siis Martinin aikuinen poika) johdolla yhtä liikesarjaa tollasilla kepeillä. Eka kun näin sen nii kauhistuin; niin monimutkanen, nopea ja siisti, hirveen vaikeen näkönen yhdistelmä. MUTTA, kun keskityin ja yritin parhaani niin se onnistu! Ei välttämättä kovin nopeesti tai siististi, mut onnistu ja oon ylpee itestäni :D Erilaiset koreografiat on yleensä ollu mulle tosi vaikeita, mut ehkä en oo vaan harjotellu tarpeeks...

Motivaatio on aika jännä ja siisti juttu ;)

Mut joo, tässä oli nyt pikkusen mun fiiliksistä aikido-yhteisössä ja itse harjottelusta täytyy vielä sanoa et sen jälkeen on tosi hyvä olla. Vaikka välillä murjoudunkin, niin se kipu kuuluu asiaan ja on (yleensä) hetkellistä. Harkoissa aika vaan lentää kun keskittyy ja oppii uutta. On kans tosi kiva kuulla kuinka muiden silmissä kehittyy tosi nopeesti, vaikka ei sitä välttämättä ite tajua. Mä vaan olen ja teen parhaani mukaan. Nautin.

Mahtavaa että satuin menemään sinne urheilutapahtumaan! 

-Emma