Utrechtissa jälleen!

Jes!

Kummallisten säätöjen ja mutkien kautta sain laitettua videon tänne :D 

Olin siis Utrechtissa taas lauantaina ja se oli kyllä taas kiva päivä! Käytiin yhdenlaisilla markkinoilla kiertelemässä Sadun ystävän Vanessan ja hänen kolmen tyttärensä kanssa :)

Joku kraafikkopariskunta oli piirtänyt kirjakaupan lasiin Utrechtin ääriviivoja, joita sai sitten värittää.  Samat ääriviivat löytyivät tottakai myös myynnissä olevasta värityskirjasta :D Juttelin vähän ulkona olleen myyjän kanssa ja hän kehotti muakin sit piirtelemään:

ELSA katukuvassa

Ilmapallomies taitteli lapsille ilmaseks eläimiä ja jakoi käyntikortteja. Ne markkinat oli ehkä muutenki enemmän promo-tapahtuma ku sellaset markkinat ku Suomessa yleensä on; meinaan villasukkakojuja, vihannesmyyjiä,  muurikkalettujen ja muikkujen paistajia ym., koska siellä oli kyllä myyjiäkin, mut ne oli yleisesti ottaen oman liikkeensä edessä ja näytti lähinnä markkinoivan juttujaan. Mikäs siinä, ihan mukavaa meininkiä kaikin puolin!

Elsa sai vielä oman leppäkertunkin rattaisiin roikkumaan! Tytöt tykkäs kärrätä Elsaa ja halusivat antaa omatkin pallonsa Elsalle :D Pikkuserkulla oli siis kovin tapahtumarikas päivä kaikkine ihailijoineen ja seikkailuineen!

Mä tykkäsin ton sedän kukista! :3

Oikeessa reunassa on tollanen vanhemman mallinen rakennus ja Satu kertoi että siitä sai viime keväänä laskiaispullia! Ne kulkivat kyllä nimellä "ruotsalaiset pullat", mutta ihan samanlaisia olivat kuin suomalaisetkin ;D Mul on muutenkin tehnyt nyt mieli leipoa pullaa. Vois kysyä jos saisin lasten kanssa puuhailla! :D

Kun Elsa oli nukkumassa, me vielä Sadun kanssa kokkailtiin:

Vanhaa kunnon tonnikalapastaa, joka on mun veljen Iisakin lemppariruokaa! Tein sitä AnTallakin vasta ja kaikille maistui :)

Erikoisuus tässä gurmee annoksessa oli linssi- ja ruispasta, jotka kylmän rauhallisesti sekotettiin keskenään! Toimi kyl hyvin ja samoin toimi pieni potku tomaattikastikkeessa. Mintun lehdet laitettiin ihan hifistelyn vuoks, koska niitäkin oli ja pidettiin hauskaa :D

Molemmat syötiin kaks lautasellista vaik oltiin herkuteltu päivän mittaan vaikka millä! (Esim. itse paistetuilla vohveleilla ja suklaakuorrutetuilla kermatäytteisillä tuulihatuilla.) Huhhuh ku oiski vaa halunnu mennä "mahan viereen köllimään" ja junassa mun oliki pakko sit laittaa herätys etten nuku vaihtoaseman ohi... 

...siitä muistuki mieleen, kuin innoissani olin ku junaan astu suomalaispariskunta! Kuulin pari lausetta ja ku ne istu mua vastapäätä nii hihkasin "ootteks te suomalaisia?!", mut vastaus oli sekä sanoiltaan että elekieleltään hyvin tympeä "ollaan". Mua harmitti tosi paljon miten tökeröitä ihmiset voi olla! Sen sijaan että ne ois vaikka hymyilly mulle ja sanonu et "kas kummaa, joo ollaan!" (josta olisi ehkä virinnyt keskustelu), nainen katsahti minuun nopeasti, käänsi päänsä pois ja töksäytti yhden sanansa suustaan, jonka jälkeen kumpikaan ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. 

Täytyy myöntää että pari kyyneltä siinä vierähti poskelle, mutta osittain varmasti väsymyksestä. Täällä vaan on oppinut ihan eri tavalla arvostamaan omaa ihanaa suomenkieltä, jota on niin äärettömän helppo puhua, mutta niin kovin vaikeaa (ja samalla hauskaa) opettaa paikallisille. Sanatulva vaan ryöpsähtää välillä kun saa joko puhua tai kirjottaa suomeksi! Mun on ikävä helppoja keskusteluja joissa ei tarvii miettiä mikä aikamuoto on oikein tai miten joku asia sanotaan perustellen ja monipuolisesti, vaikka tietenkin oon tässä ehtinyt jo petraamaan mun englantia. Se vaan on ihan toinen asia. Omaa äidinkieltä ei voita mikään! 

Onneks Sadun kanssa puhuttiin vaikka mitä siinä pastalautasten ääressä ja voi kyllä oli hauskaa! :D Välillä nauratti niin, ettei saanut ääntäkään suusta. Elsa tosin vähän osoitti mieltään kun pidettiin hauskaa ilman sitä ;)

Asiasta kolmanteen: 

Markkinoilla oli siis myös sellanen pikkubussi, jossa sai käydä otattamassa yhteiskuvia ja mehän mentiin! Itse asiassa se video tuolla ylhäällä on otettu sen auton vieressä! Toinen näistä kuvakollaaseista löytyykin jo facesta, kun Satu laittoi sen sinne - varsinainen sukupotretti! :D

P.s. Eilen, eli sunnuntaina, tuli ihan super kova koti-ikävä, mut siit on nyt selvitty! Ainakin vähäks aikaa... Mut se kuuluu juttuun ja se on vaan kestettävä vaik eilen oli kyl vaikeeta ja kyyneleet virtas vuolaasti :P Sit kuitenkin ikävä on tavallaan ihana asia, koska sit osaa taas arvostaa rakkaita ihmisiä vielä enemmän ja esim. se, että perhe tulee kolmen viikon ja kahen päivän päästä tuntuu niin tosi mahtavalta!!! Odotan innolla <3

Suomea kaivaten,

Emma